ARVOSTELIJALLE
Tuulen
alta
vastahankaan
saarrostettiin
kirjainlankaan
ajatuksen
arka
kettu.
Tuli
pappa
aseistettu.
Onkos
tuttu
lopputulos:
pappa
kehään,
kettu
ulos.


LUOMINEN
"Avaruus
Ikuisuus
Taivas
täynnä
auringoita,
meri
täynnä
pisaroita
aallon
alla
aalto
uus.
Tuuli,
tuuli
vaeltaa.
Uumenista
ajan,
aineen,
puhki
maailmoiden
paineen
suuri,
suora,
yksinäinen
vuorenhuippu
kohoaa.
Vyönä
velloo
vaahto
laineen,
päässä
hohtaa
kruunu
jäinen.
Hartioita
pilvet
pyyhkii,
ilma
nyyhkii.
Vaiti
seisoo
jättiläinen
katse
pitkin
ulappaa.
Kerran
vuoren
voima
riehui.
Tuhat
kertaa
tuhat
vuotta
laavan
lieskat
yötä
halkoi,
tuhkavyöryt
salamoi.
Tuhat
kertaa
tuhat
vuotta
varjot
häilyi,
loimut
liehui,
aalto
kiehui,
tulta
joi.
Vetten
alla,
vetten
päällä
tehtiin
kerran
työtä
täällä,
kunnes
aine
elää
alkoi.
Levää,
limaa
kerroksittain,
koralleja
miljoonittain
luotiin,
kunnes
alta
meren
verkalleen
nousi
ihme
luun
ja
veren,
uiva
riutta
palmuineen.
Tuhat
kertaa
tuhat
vuotta
mitään
ei
voi
tehdä
suotta.
Nähkää,
kuinka
siivin
hennoin
perho
kantaa
kultaa
heteen!
Nähkää,
kuinka
vaakalennon
albatrossi
syöksyy
veteen!
Nähkää,
kuinka
palmun
siemen
pitkin
pitkää
meren
selkää
pähkinässään
samoaa!
Katsokaapa
ja
ihmetelkää:
ken
ei
myrskyyn
käydä
pelkää,
sille
hyväntoivonniemen
kerran
tarjoo
mannermaa!
Nähkää,
kuinka
äärtä
vailla
vilja
huojuu
lietemailla,
kuinka
lauma
pilven
lailla
aron
halki
vaeltaa!
Elämä
on
ihmeellinen!
Kuulkaa
laulu
graniittinen,
nähkää
lintu
teräksinen
huippuvuoren
päällä!
Yhä
liikkuu
Henki
täällä.
Mitä
ei
voi
silmin
vajain
nähdä,
siitä
unta
nähkää.
Aina
uuden
aamun
eteen
luojankämmen
tuutii
tähkää.
Aina
sataa
tulvaveteen
lastut
arkinrakentajain.
Lienet
eläin
taikka
puu,
kaikin
soluin,
sydämin
usko,
tahdo
jotakin,
niin
se
kerran
tapahtuu!
Levää,
limaa
kerroksittain,
Tuhat
kertaa
tuhat
vuotta
mitään
ei
voi
tehdä
suotta."



KAPINA
Nuoren,
riuskan
urosluteen
mieli
paloi
vapauteen.
Kutsuttuaan
heimojoukon
juhlasaliin
sängynloukon
urho
päästä
olkipylvään
lausui
julki
aatteen
ylvään:
"Kansalaiset,
silmät
tässä
surkastuvat
pimeässä,
niinkuin
tähden
laiskuutemme
kuihtuvat
jo
lentimemme.
Ahtautta
isänmaamme
hävetä
me
raukat
saamme,
syntyväisyys
painuu
lamaan!
Luteet,
veljet,
valloittamaan
ryhtykäämme
Seinämeri!
Inhottava
ihmisveri
olkoon
ruoka
täin
ja
madon,
jalomman
saa
lude
sadon!"
Kymmenkunta
kuuliaista
sai
kuin
saikin
seuralaista.
Illan
tullen
viime
kerta
juotiin
tilkka
ihmisverta
sitten
riviin
sängynlaitaan,
hyppy
alas
matonraitaan,
siitä
yli
kirjokuteen
urhoollisen
urosluteen
johtamana
seinään
asti
jonossa
ja
joutuisasti.
Alkoi
uljas
nouseminen,
pysty,
mutta
voitollinen
kunnes,
kun
jo
katto
hohti,
julma
käsi
syöksyi
kohti.
Juostiin
sivuun,
taakse,
eteen
sama
tulos:
likaveteen,
käsi
poimi
yhden
tyhmän
villitsemän
luderyhmän.
Surullinen
tapaus
sellaista
on
vapaus.



MUISTOMERKKI
Sinä
jaksoit
kyllä
soutaa
Mutta
osannut
et
koskaan
pitää
perää
Enkä
tiedä
saitko
noutaa
Salmen
suulta
hakemaasi
kultakerää
Sua
myllynkivet
jauhoi
Lapikkaasi
iski
katuun
tuulen
suussa
Toiset
kenkiänsä
nauhoi
Sinä
kävit
kallon
sisällä
ja
kuussa
Minä
aika
ajoin
meistä
unta
nään
Enkä
tiedä
mitä
kaikki
merkitsee
Kuinka
monta
miestä
sinussa
me
menetimmekään
Lauri
V
Sinä
kiitit
elämästä
Vaikka
liian
monesti
se
pirstoi
mielen
Jostain
unten
hämärästä
Minulle
ja
muille
pengoit
suomenkielen
Valtatietä
rännikujaa
Aina
uskalsit
sä
täysin
rinnoin
päästää
Sulla
meni
tosi
lujaa
Eihän
energiaa
millään
voisi
säästää
Sinä
tiesit
milloin
tuuli
huurtaa
pään
Ja
mitä
on
kun
sielu
palelee
Kuinka
monta
miestä
sinussa
me
menetimmekään
Lauri
V
Kiinni
tartuit
aina
omaan
Et
edes
Pispalaan
tai
Pieksämäkeen
Uskaltaiduit
mahdottomaan
Et
koskaan
rahvaaseen
et
vallasväkeen
Käsi
teki
sielu
aikoi
Mutta
mitään
tapahdu
ei
aivan
suotta
Lapset
esiin
hymyn
taikoi
Toivo
elää
tuhat
kertaa
tuhat
vuotta
Täältä
katson
kirkon
taakse
pimeään
Siellä
muistot
lahoaa
ja
vanhenee
Kuinka
monta
miestä
sinussa
me
menetimmekään
Lauri
V
Vaikka
lujaa
kuljet
tuskin
jälkees
jään
Ja
seulallain
en
Moreenia
tee
Kuinka
monta
miestä
sinussa
me
menetimmekään
Lauri
V